Kuinka Espanjan pankkikriisi hoidetaan vastuullisesti

  • Kuinka Espanjan pankkikriisi hoidetaan vastuullisesti

...eli miten opetat lehmän lentämään ja lennät sillä kotiin Muumilaaksoon

Euroopan kriisinhoito on sitonut Espanjan valtion ja pankkisektorin keskinäiseen kuolemansyleilyyn, joka vetää molemmat yhä syvemmälle upoksiin. Taloustieteen nobelisti Joseph Stiglitz on kutsunut eurokriisin hoidossa käytettyjä oppeja voodoo-taloustieteeksi. Toinen nobelisti Paul Krugman on nimittänyt valittua politiikkaa sadomonetarismiksi. 

Mistä Espanjan pankkikriisissä on kyse? 

Tarinan viimeaikaiset käänteet alkavat viime joulusta, kun Euroopan keskuspankki päätti jakaa euroalueen yksityispankeille yli tuhat miljardia euroa lainaa yhden prosentin korolla. Tästä paketista saamiaan rahoja espanjalaiset pankit ovat avokätisesti sijoittaneet Espanjan valtion velkakirjoihin, joista saa jopa yli kuuden prosentin tuoton. Nyt Espanja on vippaamassa euromailta noin 100 miljardia, jotta voisi pelastaa nämä samaiset pankit. 


Tässä nerokkaassa suunnitelmassa on kuitenkin yksi mutta. Jos Espanjalle annetaan lainaa pysyvän mekanismin (EVM) kautta, näiden lainojen ehtona on jäsenmaiden ensisijaisuus velkojana. Tämä johtaa siihen, että yksityiset rahoittajat eivät enää uskalla sijoittaa Espanjan valtion velkakirjoihin. Sijoittajat ymmärtävät, että he jäävät automaattisesti EVM:n kautta lainanneiden euromaiden taakse, mikäli Espanja ajautuu konkurssiin. Riski sijoittaa Espanjan velkakirjoihin kasvaa ja tämä sulkee Espanjan kokonaan kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta.

Espanjalla on 735 miljardia velkaa ja 100 miljardin lisävelka kasvattaa velkasuhdetta kertarysäyksellä 10 prosenttiyksikköä. Tämä lisää entisestään Espanjan velanhoitokustannuksia, joiden pienentämiseksi maa on sitoutunut jo yli 80 miljardin säästöohjelmiin. Ja koska paketti sulkee ovet yksityisiltä markkinoilta, lainaa tulevat tulevaisuudessa antamaan muut euromaat tai EKP.

Vaikka pankkituella haluttiin rauhoittaa markkinat, Espanjan 10 vuoden lainojen korot ovat nousseet tällä viikolla jo lähelle 7 prosentin kipukynnystä. Pääomapako yltyy entisestään, säästöt on jemattu patjan väliin ja jengi ajaa Espanjasta Ranskaan nostamaan käteistä. Kuinka kauan menee ennen kuin pitää ajaa Saksaan asti?

Uimarit merihädässä?

Espanjan valtiota ja pankkisektoria voidaan verrata kahteen kehnoon uimariin merihädässä. Mitä tekevätkään talouskriisin myrskyisellä merellä hataralla lautalla yhteisessä pulassa olevat europäättäjät, kun he huomaavat toverinsa Espanjan lentäneen reelingin yli? He heittävät parivaljakolle betonisen pelastusrenkaan ja onnittelevat toisiaan “eurooppalaisesta solidaarisuudesta”. Sen sijaan, että EU yrittäisi auttaa näitä kahta hädänalaista uimaan tai nostaa heidät heidät vedestä, Euroopan päättäjien toimet usuttavat kumpaakin tarrautumaan yhä tiukemmin ja epätoivoisemmin toisiinsa.

Ongelmallista tässä on se, että euron myötä kaikki euromaat on sidottu toisiinsa vyötäröistä kiinni paksulla köydellä. Näin mereen tippuneet euromaat vetävät hajoavalla lautalla vielä pysyneitä valtioita mukaansa. Ja mitä enemmän meressä on maita, sitä vaikeampi lautalla on pysyä.

Ylikansalliset sijoittajat seuraavat tätä Battle Royale -tyylistä farssia turvallisen etäisyyden päästä luksusalusten kannella shampanjalasien äärellä lyöden vetoa eri valtioiden vajoamisjärjestyksestä, vähän kuin reality-ohjelmassa, jonka nimi voisi olla esimerkiksi European Idiots! Jos vedonlyönti sattuu menemään pieleen, voi aina kilauttaa kaverille EKP:ssä tai Saksan valtiovarainministeriössä ja vaatia eriskummallista tukipakettia, jolla uhkapelissä menetetyt rahat saa takaisin.

Vaikka meri myrskyää, luksuspaatin ostamiseen on käytetty niin paljon velkavipua, ettei se mitenkään saa tai voi upota! Velkaa pitää pinnalla!

Itsepetoksen aika

Yksityistä ongelmavelkaa muutetaan julkiseksi ongelmavelaksi. Keskinäisriippuvuus, entropia ja psykoosi lisääntyvät samalla kun konkurssiriski on siirretty yksityispankeilta valtioille. Euroopan poliittinen eliitti tekisi hyvin, jos se luottaisi kaaosteoriaan. Nyt se luottaa valitettavasti itseensä ja näin tehdessään pettää itseään.

On itsepetosta väittää, että nykyisen kriisipolitiikan vastustaminen on hanskojen lyömistä tiskiin. Itse asiassa se on vasta varsinaiseen duuniin ryhtymisen edellytys. Rahaliiton rakenne on remontoitava tai siitä on luovuttava. Kaikki muu on itsepetosta (tai petosta).

Yhteiskirjoitus Miika Kabatan kanssa

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Espanjan pankkien ongelmat ovat toki happamassa asunto- ja rakennusluottokannassa, mutta LTRO:t ovat pahentaneet tilannetta. Kun Espanjan velkakirjojen arvosta on sulanut miljoonia pois sen jälkeen kun velkakirjoja on ostettu käy pankkien taseet yhä epäluotettavammiksi.

Tässä hieman pohdittavaa:

* Luottojen (bilateraaliset, ERVV yms) tarkoitus oli helpottaa tilannetta. Ei ole tapahtunut, velkamäärät ovat vain kasvaneet.

* Kreikan velkasaneerauksen piti saada rahoittajien luottamus takaisin, kun velkataso käy inauksen kestävämmäksi. Ei onnistunut, koska juuri näiden rahoittajien päälle syljettiin epäreiluilla bondivaihdoilla ja "emme me euromaat halua leikata omia saataviamme ja mennä kertomaan persuille, että turskaa tuli aivan kuten varoititte etukäteen."

* LTRO:n (molempien) piti olla ns. game-changer. Shamppanjalasit kilisivät ja kriisin piti olla siinä. Toisin kävi. Yllä tuo yksi syy.

Aivan jokaista näitä käänteitä olen pitänyt järjettöminä jo ideoinnin tultua ulos. Nyt on tilanne se, että kriisimaiden tuhansien miljardien velkapottia enää pyöritetään sisäpiirikarusellin voimin, ja ulkopuolella olevat rahoittajat toteavat, että EMU-kakku on pahan makuinen, eikä siihen haluta koskea. ;)

Käyttäjän Nonissimo kuva
Simo Raittila

Rahaliiton rakenne on remontoitava. Olisi kiva kuulla myös sun näkemyksiäsi siitä, mitä ovat vaihtoehdot sen tekemiseksi ja onko toivoa jäljellä? (Tosin vähän luen niin, että sinusta toivoa ei ole.)

Lähinnä itse olen keskustelua Sairasen näkemysten kautta seurannut:
http://heikkisairanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/108...

Käyttäjän anttironkainen kuva
Antti Ronkainen

Simo, olen esittänyt viime eduskuntavaaleista lähtien ratkaisumallia, joka perustuu Euroopan velkakriisin, pankkikriisin ja investointikriisin keskitettyyn ja yhtäaikaiseen ratkaisemiseen, malli edellyttää EKP:n, EBA:n, vakausmekanismien sekä investointipankin ja -rahaston välisen roolituksen muuttamista, muttei perussopimusten muuttamista, joten se voidaan _periaatteessa_ omaksua ja ottaa nopeasti käyttöön vaikka seuraavassa huippukokouksessa. Voit tutustua tarkemmin malliin esimerkiksi vanhemman blogauksen loppuosasta: http://anttironkainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/802...

Vaikka on helppoa esittää, mikä on taloudellisesti järkevämpää kuin nykyinen toilailu, suurin ongelma on poliittinen eli EU-IMF-juntan kyvyttömyys tehdä yhteistyötä johtaakseen prosessia. Siksi pidän todennäköisempänä, että taloudellinen epätasapaino ja poliittinen sekasorto lisääntyvät, minkä seurauksena rahaliitto alkaa hajota omaan mahdottomuuteensa eli joo, luulosi on suht oikea.

Käyttäjän RistoLahnalampi kuva
Risto Lahnalampi

Onkohan tämä vaikeaa tajuta, että on vai yksi tie mutta siinäkin kaksi mahdollisuutta. Hyperinflaation ja ja suuren ihmisten hädän kautta valuutan romahtaminen..... TAI KAIKKI PROLETAARIT YHTYVÄT PÄÄTTÄMÄÄN ETTÄ kaikkien velat nollataan.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Entäs näin:

- EKP:sta tehdään rahanpainokone (European Money Machine), joka ei enää lainaa kenellekään, vaan painaa rahaa, jolla tekee julkisia investointeja.
- Pankkisäätely puretaan, valtiot irtisanoutuvat talletussuojista, pankkisektorista tehdään laissez-faire ala, jossa kuka tahansa voi perustaa uuden pankin --> lisää kilpailua alalle
- EMM rakentaa autobahneja, satamia, tietoliikenneyhteyksiä ristiin rastiin pitkin Eurooppaa ja rahoittaa teknistä ja taloudellista tutkimusta ja koulutusta.
- Tämän yhteydessä uutta rahaa virtaa EMM:n julkisen kulutuksen kautta markkinoille, joka taas virtaa pankkisektorille, joka lainoittaa yksityistä sektoria.
- EMM tasapainoilee inflaation ja talouskasvun kanssa niin kuin EKP:kin, paitsi että siinä missä EKP kikkaili korkopolitiikalla, EMM kikkailee sekä raha- että talouspolitiikalla.

Tätä kutsutaan neo-chartalismiksi, joka on vähemmän tunnettu valuuttajärjestelmä.

Toimituksen poiminnat