Ei se EU vaan se euro

  • Ei se EU vaan se euro

Britannian pääministeri David Cameron on luvannut järjestää kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä vuoteen 2017 mennessä. Cameronin ilmoitus avaa tilaa laajemmalle keskustelulle Euroopan tulevaisuudesta, mikä nykyisessä kriisin kurimuksessa osoittaa uhkakuvien maalailun sijaan ainoastaan poliittista realismia.

Valitettavasti sekä Timo Soinin slogan “missä EU, siellä ongelma” että puoluejohtajien vähättely EU:n rakenteellisia ongelmia kohtaan ohjaavat keskustelua väärille urille. Kansallismielinen EU-kriittisyys ja kirkasotsainen EU-uskovaisuus ovat molemmat umpikujia. Nyt on arvioitava EU:n sijaan EMU-jäsenyyttä.

Kriisi on osoittanut, että Euroopan talous- ja rahaliitosta (EMU) säätävässä Maastrichtin sopimuksessa on kaksi oleellista puutetta, jotka syventävät kriisiä:

  1. Sopimuksessa on kielletty Euroopan keskuspankkia (EKP) rahoittamasta jäsenmaita. Tämän seurauksena emumaat joutuvat lainaamaan yksityisiltä pankeilta, mikä on johtanut kriisimaiden korkojen nousuun sietämättömälle tasolle. Samaan aikaan ne joutuvat kuitenkin ottamaan lisää lainaa pelastaakseen maissaan toimivia konkurssipankkeja. Tämä kirjaus poistamalla voidaan katkaista valtioiden ja pankkien kohtalonyhteys.
  2. Sopimuksessa EKP on velvoitettu torjumaan ainoastaan inflaatiota, ei työttömyyttä. Tästä johtuen EKP ei ryhdy mihinkään kriisitoimiin, vaikka euroalueen työttömyys on korkeimmillaan 25 vuoteen ja Välimeren emumaissa tahkotaan työttömyyden maailmanennätyksiä. EKP onkin velvoitettava Yhdysvaltain keskuspankin tavoin huolehtimaan inflaationtorjunnan lisäksi työllisyystilanteen parantamisesta.

Toistaiseksi kriisin syvenemisellä on perusteltu EU:n perustuslain vastainen vakausmekanismi, uusi talouskurisopimus ja joukko muita koordinaatiota, yhteistyötä ja avunantoa lisääviä sopimuksia. Käytännössä kyse on emumaiden talouspoliittisen päätäntävallan asteittaisesta luovuttamisesta komissiolle Brysseliin ja EKP:lle Frankfurtiin ilman julkista keskustelua tai demokraattista päätöksentekoa. Samalla häviävät myös uudenlaisen työllistämis- ja sosiaalipolitiikan mahdollisuudet sekä nykyisen politiikan vaihtoehdot

On kaikkien EMU-maiden etujen mukaista käynnistää neuvottelut yllä esitettyjen muutosten saamiseksi Maastrichtin sopimukseen. Näiden muutosten toteutumiselle asetetaan tietty takaraja, jonka jälkeen maat arvioivat kansanäänestyksillä mukanaoloaan EMU:ssa. Kansanäänestyksessä päätetään käytännössä sisäisen devalvaation ja leikkauspolitiikan jatkosta. Ennen kaikkea kansanäänestyksen puolesta puhuu se, että kriisin syventyessä rahaliitto on muuttumassa täysin toisenlaiseksi projektiksi kuin se, johon aikanaan liityttiin.

Ilman näitä välttämättömiä muutoksia rahaliitossa ja suunnanmuutosta EKP:n rahapolitiikassa eurokriisi tulee viemään myös EU:n mennessään. Jos Eurooppa haluaa heittäytyä jyrkänteeltä itse kaivamaansa hautaan, niin ainakin tämän tulisi tapahtua kansalaisten suostumuksella.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän terohirvelath kuva
Tero Hirvelä

Duh, meinaatko että nämä euroon liityvät "valuviat" ovat ihan vahingossa sinne sopimuksiin päätyneet?

Käyttäjän anttironkainen kuva
Antti Ronkainen

En suinkaan, mutta viimeistään nyt niitä valuvikoja olisi syytä alkaa korjaamaan, olen kirjoittanut aiheesta esimerkiksi tässä: http://www.kansanuutiset.fi/mielipiteet/nakokulma/...

. suvituuli

Ronkaisen esittämiin molempiin huolenaiheisiin EKP on käytännössä reagoinut juuri Ronkaisen esittämällä tavalla.

Ensinnäkin, vaikka EKP ei perussopimusten mukaisesti saakaan rahoittaa jäsenmaita ostamalla niiden valtionvelkakirjoja, juuri näin se kuitenkin tekee. Sekä suoraan, että kansallisten keskuspankkien ns. ELA-rahoituksen osalta. Lisäksi EKPn taseen ns. TARGET-balanssit ovat heijastuma keskuspankkijärjestelmän kautta tapahtuvasta ongelmamaiden riskinjaosta koko järjestelmän tasolle.

Toiseksi, EKPn viime syksynä ilmoittama OMT-ohjelma valmiudesta ostaa ongelmamaiden valtiovelkoja perusteltiin nimenomaan sillä, ettei rahapolitiikka välittynyt halutulla tavavalla. Minkä voi implisiittisesti tarkoittavan esim. sitä, että työttömyys ongelmamaissa on kasvanut, ja johon kehitykseen haluttiin vaikutettavan.

Käyttäjän anttironkainen kuva
Antti Ronkainen

Suvituuli, vaikka EKP tekee hätä- ja tukiostoja, se ei tarkoita, että sen rahapolitiikka olisi muuttunut oleellisesti, valtionvelkojen ostoihin liittyy edelleen vaatimukset leikkauksista ja sopeutuksesta, minkä seurauksena siihen ei turvauduta kuin äärimmäisessä hädässä (kaikki EKP:n toimet on tähänkin asti tehty vasta pakon saattelemana), joten tähänastiset muutokset eivät ratkaise työttömyys- eikä korko-ongelmaa, korkeintaan lisäävät riskejä ja todennäköisyyttä niiden toteutumiseen.

Käyttäjän pasipulkkinen kuva
Pasi Pulkkinen

Euroopan yhdentyminen talous ja kulttuuriprojektina on tuomittu epäonnistumaan. On vaikea kuvitella mitä päättäjien mielessä on "pyörinyt" kun he ovat kuvitelleet saavansa Eurooppaan yhtenaisen talouskulttuurin ja sitä myötä yhtenaiset tavat ja tavoitteet.

Omasta mielestäni ainut kestävä ja järjevä tapa yhteistyölle Euroopassa ja globaalisti on tiede ja teknologia yhteistyö. Tiede- ja teknologiayhteistyöllä on tuotettavissa "hyvää" kaikille kansoille ja tuleville sukupolville.

Talouden rakenteiden yhtenäistäminen vaatisi kulttuurillisien erojen tasoittamista vaikka "väkivalloin", ilman että voidaan edes aavistaa lopputulosta.

Talouden integraatio on ollut "ahneen" ihmisen valinta eurooppalaiselle rauhan projektille - talouden eliitin projekti nykyisellä EKP:n mandaatilla. Taloudellisena projektina se on sivuuttanut köyhät, työläiset, tavalliset ihmiset. Nyt olisi eliitin havahtumisen aika kun kansa tulee kaduille kuten Kreikassa.

Tiede ja teknologia projektina Euroopan laajuisella yhteistyöllä voisi ollakin rauhaa edistävä vaikutus pitemmässäkin juoksussa.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Ison-Britannian mahdolliseen EU-kansanäänestykseen vuoden 2015 vaalien jälkeen vaikuttaa myös se, että jo ensi vuoden syksyllä Skotlanti saattaa äänestää itsenäisyydestään.

Toimituksen poiminnat