Eurokriisin pyrotekniikka

  • Eurokriisin pyrotekniikka
  • Eurokriisin pyrotekniikka
Euroopan viimeisimmässä hätäkokouksessa otettiin jälleen “ratkaiseva” askel markkinavoimien selättämisessä. Kokouksessa päätettiin Kreikan uudesta 109 miljardin tukipaketista ja pedattiin käytännössä Kreikan ajautuminen konkurssiin.

Aiemmista hätäkokouksista poiketen nyt päätettiin myös jonkinasteisesta muutoksesta tähänastisessa kriisinhoidossa. Tämä tarkoittaa ongelmamaiden vakausrahastolta saamien velkojen uudelleenjärjestelyä, satsauksia investointeihin, pankkien vapaaehtoista vastuuta, vakausmekanismien roolin kasvattamista sekä makrotaloudellisen kontrollin lisäämistä.[1]

Vaikka näitä päätöksiä ehdittiin luonnehtia virstanpylvääksi ja suunnanmuutokseksi, jo pari viikkoa kokouksen jälkeen euroalue on jälleen uuden kriisin kourissa. Italian ja Espanjan korot nousivat viime viikolla lähelle 7 prosenttia, mikä uhkasi kaataa ne vakausrahaston syliin. Pelkästään Italialla on velkaa 1,8 biljoonaa euroa, josta 900 miljardia erääntyy seuraavan viiden vuoden aikana. 440 miljardin vakausrahasto ei tietenkään olisi kestänyt edes Italiaa, joten Euroopan keskuspankki (EKP) joutui jälleen rikkomaan Maastrichtin sopimusta ja aloittamaan Italian ja Espanjan velkakirjojen tukiostot.


Miten tässä taas näin kävi?

Alexander Stubb luonnehti taannoin Euroopan talousongelmia seuraavasti: “Ne ovat rakenteellisia ja ne tulevat sisältä päin, jokaisessa EU-maassa." Rohkenen olla tuoreen EU-ministerin kanssa eri mieltä, sillä yksittäisten maiden sijaan ongelmat löytyvät koko Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) rakenteesta ja sen puitteissa operoivasta kriisipolitiikasta.

Taloudelliset ongelmat ilmenevät julkistalouksien velkakriisien lisäksi pankkisektorin maksukyvyttömyyskriisinä ja tuotannon sakkaavana ali-investointikriisinä. Viimeisimmänkin hätäkokouksen suurin virhe oli, että hätäapu keskittyy ainoastaan velkakriisin hoitoon. Kaksi muuta kriisiä jätetään ongelmamaiden omiksi huoliksi tilanteessa, jossa niiden velkaantumisaste ja alijäämä kasvavat kilpaa. Maksukyvyttömien valtioiden velka jatkaa siis kasvamistaan, minkä lisäksi tukipaketteihin liittyvät hevoskuurit ja valtion omaisuuden yksityistämiset leikkaavat ylivelkaantuneiden maiden bruttokansantuotetta kärjistäen yhteiskunnallisia ristiriitoja.

Tukipaketeista huolimatta ongelmamaiden korot ainoastaan nousevat, mikä sopii mainiosti yksityisille pankeille. Uusi vakaussopimus luo keinottelijoille mahdollisuuden uhkapelata entistä suuremmilla panoksilla julkisin varoin kriisimaiden kustannuksella, mikä sekin sopii pankeille. Vakausrahastot eivät poista pankkien taseista finanssijätettä vaan muuttavat yksityisen ongelmavelan julkiseksi ongelmavelaksi, mikä tietenkin sopii pankeille. Uudet stressitestit olivat niin ikään floppi. Kaiken kukkuraksi valtiot joutuvat pääomittamaan konkurssin partaalla olevat pankkinsa, mikäli pankit eivät vapaaehtoisesti kanna vastuuta. Tämä varmasti sopii pankkiireille paremmin kuin hyvin. Euroopan kriisipolitiikassa on kyse ohjelmasta, jolla pyritään pelastamaan yksityiset pankit, tekemään länsimaista banaanivaltioita ja kärräämään koko Eurooppa syvälle sysimustaan taantumaan.

Pankkiirit ovat edelleen kriisinhoidon johdossa. Tämä on yhtä järkevää kuin palkata säästösyistä palokunta pyromaaneista – he kun hoitavat homman halvimmalla. Euroopan vakauspaketteja solmivat ministerit ja komissaarit alkavat näyttää kokous kokoukselta yhä enemmän joukolta traagisia klovneja, joille on Euroopan epädemokraattisen liittovaltiokehityksen läpiajamisessa varattu hovinarrin osa.


Kohti liittovaltiota

Kokouksessa päätettiin laajentaa myös Euroopan väliaikaisen vakausrahaston (EVVR) ja pysyvän vakausmekanismin (EVM) toimintaedellytyksiä ennaltaehkäisevään ongelmavaltioiden rahoittamiseen ja pankkien pääomittamiseen. Olli Rehn lisäsi surullisessa kriisipuheessaan, että vakausrahaston kokoa joudutaan kasvattamaan hyvinkin pian.

Kokouksessa lyötiin lukkoon myös uudet talousraamit euroalueelle. Tavoitteena on pudottaa kaikkien euromaiden alijäämät alle 3 prosenttiin viimeistään vuoteen 2013 mennessä (ongelmamaita lukuunottamatta, minkä lisäksi Italialle ja Espanjalle annettiin erioikeuksia). Eurokriisi on jo levinnyt euroalueen ytimeen ja kaikki merkit viittaavat Yhdysvaltojen ajautuneen uuteen taantumaan, joten näitä höyrypäisiä tavoitteita vasten voidaan vain arvailla, kuinka paljon ministerit ja komissaarit vetävät herskaa, essoja ja muita euforisia aineita huippukokouksissaan. Tragediasta tekee farssin se, että EKP:n roolin kasvattamisen sijaan vastuu koko rahaliiton taloudellisesta vakaudesta selätettiin yksityiselle yritykselle!  

Todennäköistä onkin, että epärealistiset kasvutavoitteet sekä alijäämän, velkaantumisen ja työttömyyden kasvu toimivat ainoastaan pontena edistää EU:n liittovaltiokehitystä talouskriisin kustannuksella. Koska hätäpäissään perustetut vakausmekanismit ovat EU:n omien lakien vastaisia ja EKP joutuu tuon tuosta rikkomaan Maastrichtin sopimusta, lienee selvää, että myös tämä liittovaltiokehitys tullaan toteuttamaan entistä epädemokraattisemmin.[2] EU-johtajat ovat väläytelleet ainakin entistä tiukempaa budjettikuria, valtioiden veropolitiikan alistamista EU:n toimielimille sekä finanssipoliittisen päätöksentekoelimen luomista EKP:n harjoittaman rahapolitiikan vastapainoksi.

Myös viimeinen hätäkokous tukee tätä kehitystä. Kokouksessa päätettiin vahvistaa Euroopan vakaus- ja kasvusopimuksen (EVK) kontrollia jäsenmaiden finanssipolitiikasta ja laatia vuoden 2012 loppuun mennessä jäsenmaille uudet tiukemmat finanssipoliittiset raamit. 

Vaikka kriisin liekkeihin päätettiin siis heittää bensiinin lisäksi myös ämpärillinen vettä, ei kokouksen päätöksillä ratkaista eurokriisiä tai edes estetä sen leviämistä. Ämpärillisellä vettä oltaisiin voitu saavuttaa jotain vielä puolitoista vuotta sitten, kun vasta verhot olivat tulessa. Ämpärillisellä vettä ei kuitenkaan sammuteta roihuavaa taloa - varsinkaan kun talon rakenteet on kyllästetty napalmilla ja dynamiitilla.


Mitä sitten pitäisi tehdä?

Nykyisen kriisipolitiikan populistisen kieltämisen tai opportunistisen myötäilyn sijaan tarvitaan positiivisia vaihtoehtoja kriisin ratkaisemiseksi. Veronmaksajien kyykyttämisen sijaan kriisi tulee ratkaista rakenteellisilla muutoksilla Euroopan keskuspankin, Euroopan vakausmekanismin ja Euroopan investointipankin keskinäisessä roolituksessa.[3]

Toimenpide 1: Julkistalouksien velkakriisi on ratkaistava niin, että osa euromaiden veloista siirretään EKP:n vastuulle. Euromaille tulee antaa mahdollisuus lainata EKP:lta perussopimuksen sallimat 60 prosenttia bruttokansantuotteestaan. EKP laskee liikkeelle omia velkakirjojaan (e-bond), joiden avulla alijäämäiset valtiot sitoutuvat maksamaan velkansa takaisin EKP:lle. Eurobondien korot olisivat nykyistä järjestelyä alhaisemmat, mikä vähentäisi pankkien perusteettomia voittoja ja valtioiden riskiä ajautua velkasaneerauksiin.

Toimenpide 2: Velkojen uudelleenjärjestely on ehtona rahoitussektorien ongelmien hoidolle. Pankit on alistettava aiempaa ankarammille stressitesteille ja niiden taseet on puhdistettava roskalainoista. Sijoittajavastuu tarkoittaa valtioiden omaisuuden pakkohuutokaupan sijaan sitä, että pankkien taseiden puhdistuksen seurauksena todennäköisesti pankkeja joudutaan julistamaan konkurssiin. Vakausmekanismin varoja ei pidä käyttää ongelmavaltioiden tukemiseen vaan ne on kohdistettava ongelmalainoista puhdistettujen pankkien pääomittamiseen. Mikäli veronmaksajien rahoja on käytettävä, veronmaksajien on tietysti saatava täysi omistusosuus pelastamistaan pankeista. Nykyinen mekanismi mahdollistaa keinottelun ongelmavaltioiden takaisinmaksukyvyllä, mikä nostaa perusteettomasti näiden korkoja ja syventää eurokriisiä.

Toimenpide 3: Kriisi voidaan ratkaista vain aidolla kasvulla, joka vaatii investointeja. Euroopan investointipankilla on varallisuutta puolet enemmän kuin Maailmanpankilla ja se on aktivoitava talouskasvun ja työllisyyden parantamiseksi. EIP on sitoutunut osallistumaan 50-50-rahoitusvastuulla valtioiden investointeihin, jotka kohentavat vakautta ja hyvinvointia. Valtiot voivat täyttää oman 50 prosentin osuutensa EKP:ltä lainattujen pääomien kautta. Näin voidaan luoda Marshall Planin kaltainen ohjelma nyky-Euroopan tarpeisiin. 

Velkaantumista ja alijämää tulee pudottaa yhtäaikaisesti. Ongelmamaiden julkisvelat ja EKP:stä riippuvaisten pankkien ongelmavelat tulee niin ikään ratkaista yhtäaikaisesti. Velkakriisin ja pankkikriisin ratkaisemisen yhteydessä tarvitaan investointeja työllisyyteen, asumiseen, koulutukseen, terveydenhuoltoon, ympäristöteknologioihin, infrastruktuuriin sekä sosiaaliseen ja ekologiseen rakennemuutokseen. Näin voidaan ratkaista kerralla kaikki kolme Eurooppaa runtelevaa kriisiä, estää uhkapeli veronmaksajien rahoilla ja poistaa tarve epädemokraattiselle liittovaltiokehitykselle.

Viitteet


[1] Eurooppa-neuvoston päätöslauselmasta voidaan tarkastaa kokouksen koko saldo:
  1. Kreikalle uusi 109 miljardin tukipaketti (ja siihen kuuluvat hevoskuurit ja yksityistämiset)
  2. Kreikan, Irlannin ja Portugalin vakausrahastolta saamien lainojen takaisinmaksuaikoja nostetaan 7,5 vuodesta viiteentoista samalla kun korot lasketaan noin 3,5 prosenttiin
  3. Yksityissektorin “vapaaehtoinen vastuu” on 37 miljardia euroa seuraavan kolmen vuoden aikana ja yhteensä 106 miljardia vuosina 2011-2019
  4. Mikäli pankit eivät kuitenkaan kykene vapaaehtoisesti “kantamaan vastuuta”, jäsenmaat ovat vastuussa uusimmat stressitestit reputtaneiden pankkien pääomittamisesta
  5. Euroopan väliaikaisen vakausrahaston (EVVR) ja vakausmekanismin (EVM) toimintaedellytyksiä laajennetaan ongelmavaltioiden ja pankkien ennaltaehkäisevään rahoitukseen
  6. Talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn kohentamiseksi Euroopan investointipankkia (EIP) aktivoidaan ongelmamaissa Komission ja IMF:n ohjeistuksen mukaisesti
  7. Tavoitteena on pudottaa kaikkien euromaiden (ongelmamaita lukuunottamatta) alijäämät alle 3 prosenttiin vuoteen 2013 mennessä, minkä lisäksi Italialla ja Espanjalle on luvattu erioikeuksia
  8. Euromaille laaditaan tiukemmat budjettiraamit vuoteen 2012 mennessä ja niiden toteutumista tullaan kontrolloimaan tarkemmin
  9. Euroopan vakaus- ja kasvusopimusta (EVK) tullaan vahvistamaan

[2] Perussopimuksen artiklan 125 mukaan jäsenmaat eivät ole yhteisvastuussa toisten velkasitoumuksista, minkä lisäksi Euroopan unioniltakin on kielletty ottamasta jäsenmaiden velkoja vastuulleen. Tämä kielto kierrettiin vakausrahaston perustamisen kohdalla vetoamalla artiklaan 122, joka sallii rahallisen hätäavun, jos “luonnonkatastrofi tai poikkeukselliset tapahtumat” uhkaavat jäsenmaata. Katso tarkemmin täältä.

[3] Tarkemmin tähän Yanis Varoufakiksen ja Stuart Hollandin esittämään malliin voi tutustua täältä. Sen ovat tähän mennessä allekirjoittaneet esimerkiksi Giuliano Amato (Italian entinen pääministeri), Michel Rocard (Ranskan entinen pääministeri), Mario Soares (Portugalin entinen pääministeri sekä presidentti), Guy Verhofstadt (Belgian entinen pääministeri ja nykyisin europarlamentin liberaalidemokraattien johtaja), Enrique Baron (entinen europarlamentin sosialistiryhmän johtaja sekä parlamentin puheenjohtaja) ja Jacek Saryusz-Wolski (Euroopan kansanpuolueen ja europarlamentin varapuheenjohtaja sekä parlamentin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja).

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Käyttäjän saramo kuva
Jussi Saramo

Loistavaa, oikeita toimenpide-ehdotuksia ei ole liikaa näkynyt. Keskustelu on pyörinyt melko kevyiden heittojen tasolla, tyyliin "Kreikka on erotettava rahaliitosta", ilman, että olisi edes mietitty mitä se tarkoittaa.

Tuota ykkös-kohtaa on vastustettu juurikin siksi, että se olisi "liittovaltiokehitystä", siinä on ehkä (?) pieni ristiriita tekstin kanssa. Olisi myös hyvä myöntää, että ongelmia on myös kansallisilla tasoilla esim. Kreikassa, eivätkä eurobondit muuta mitään, jos siellä ei tapahdu muutoksia. Siirtävät vain ratkaisuja eteenpäin ja pahentavat tilannetta.

Kakkos- ja kolmoskohtia on pienessä määrin toteutettukin. Kolmoskohta on erityisen hyvä, ja se on muuten kuin suoraan Euroopan Vasemmiston toimenpidealoitteesta.

Käyttäjän anttironkainen kuva
Antti Ronkainen

En vastusta sinällään liittovaltiota, mutta vastustan nykyistä liittovaltiokehitystä, joka toteutetaan epädemokraattisesti ja jota perustellaan ylhäältä saneltuina taloudellisina välttämättömyyksinä aina siinä vaiheessa, kun paskat on jo housuissa. Minusta toisenlaisessa liittovaltiossa olisi paljonkin potentiaalia ja vasemmistonkin olisi jo korkea aikaa siirtyä nationalismista federalismiin, joskin vasemmiston haluama muutos tuntuu nykyisessä institutionaalisessa rakenteessa erittäin utooppiselta, koska käytännössä Saksa ja Ranska ovat omineet demokraattisen päätäntävallan itselleen. Toisekseen mielestäni eurosta irtoaminenkin olisi järkevämpää kuin nykyisen kehityksen jatkaminen.

Nykyinen talous- ja rahaliiton rakenne on varmaan hirveimpiä kummajaisia kapitalismin historiassa ja nykyisenkaltainen kehitys tulee viemään oikeistolaisen politiikan vieläkin pidemmälle ja siksi sille on esitettävä vaihtoehtoja. Ongelmana nykyisessä systeemissä on, että vaikka näitä hyviä elementtejä on toteutettu vähän siellä ja vähän täällä, kriisin vakavuutta ei hahmoteta kokonaisvaltaisesti, eikä siihen vastata kokonaisvaltaisesti. Tämä Varoufakiksen ja Hollandin malli on koordinoiduin kokonaisuus Euroopan kriiseihin mihin olen törmännyt ja nähdäkseni paljon inhimillisempi kuin tähänasti valittu politiikka.

Muutoksia pitää todellakin tapahtua myös ongelmavaltioissa, mutta kreikkalaisten syyttäminen kriisistä tai kriisin leviämisestä on älyllisesti epärehellistä. Määräyssuhde menee rahaliitosta valtioihin, eivätkä nämä ole missään määrin tasavertaisessa asemassa keskenään, joten muutokset valtioiden sisällä eivät takaa vielä minkäänlaista muutosta rahaliiton tasolla.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

"... Kolmoskohta on erityisen hyvä"

Ei ole hyvä. Kun Eurooppaan ei enää kannata investoida niin ei kannata. Näillä rakenteilla (euron yliarvostus, kallis työvoima, ym.) Eurooppa ei ole kilpailukykyinen. Kysykää nyt tätä niiltä, jotka pelaavat omilla rahoillaan: minnepä nuo mahtavat investointinsa sijoittaa?

Te viisastelijat jotka katsotte asioita vain ylhäältä päin: sanokaapa konkreettisesti yksikin kannattava investointikohde Euroopasta.

Käyttäjän anttironkainen kuva
Antti Ronkainen

No ne pohatat mahtavat sijoittaa rahansa esimerkiksi viljaan (kallistaen viljan hintaa ja pahentaen nälänhätää, ks. esimerkiksi Somalia just nyt) tai spekulointiin ongelmamaiden velanmaksukyvyllä. Toisekseen kriisin pitkittyminen paisuttaa korkoja, joka tietää mielettömiä voittoja pankkisektorille. Olet oikeassa siinä, että ns. reaaliset investoinnit ovat todella tuottamattomia niihin voittoihin verrattuna, mitä voidaan uhkapelaamalla saada. Lisäksi tämän uhkapelin hintana olevat hevoskuurit, yksityistämiset, leikkaukset ja veronkorotukset eivät saa aikaan minkäänlaisia investointeja ylipäätään mihinkään reaaliseen, mikä heikentää entisestään niiden "kilpailukykyä". Joten vastaus kysymykseesi kuuluu: yksi erittäin kannattava investointikohde Euroopassa on lyödä vetoa alijäämäisten valtioiden velanmaksukyvystä. Pörssit on nyt sahanneet eestaas vajaat 2 viikkoa (pelkästään toissa viikolla maailman pörsseistä suli 2,5 biljoonaa dollarin edestä arvopapereita) ja uhkapelaajat ovat tehneet siinä sivussa sievoiset tilit.

Pekka Raukko

Osaatko selittää, kuinka näiden ongelmamaiden lainoistaan maksama korko määräytyy?

Olen ymmärtänyt, että lainan korko on riippuvainen siihen liittyvästä riskistä. Mitä heikompi luottoluokitus, sitä korkeampi korko. Jos/kun paremman luottoluokituksen omaavat maat takaavat esimerkiksi Kreikan lainoja, niin maksetaanko niistä korkoa takaajan, vai velallisen luottoluokituksen mukaan?
Maalaisjärki sanoo, että koron tulisi määräytyä takaajan luokituksen mukaan, mutta epäilen että se määräytyy velallisen luokituksen perusteella.

Käyttäjän anttironkainen kuva
Antti Ronkainen

Maastrichtin sopimus kieltää EKP:ltä euromaiden suoran rahoittamisen, joten valtiot joutuvat lainaamaan yksityisiltä pankeilta saman rahan, jonka pankit ovat ensiksi saaneet EKP:lta. Koska euromailla ei ole rahapoliittista suvereniteettia, heidän lainoistaan maksamat korot ovat luottoluokitusten, markkinaheilahteluiden ja pankkien epäluulon varassa. Ongelmamaiden vakausmekanismeilta saatujen lainojen korot pudotettiin viimeisessä kokouksessa nyt 3,5 prosentin tuntumaan seuraavaksi 15 vuodeksi, mutta valtioiden muut lainat ovat edelleen markkinaheilahteluiden varassa. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että tukipaketeista huolimatta Kreikan 10 vuoden lainojen korot huitelevat jossain 17 prosentissa, koska edes markkinat eivät usko, että leikkaus- ja yksityistämisohjelmat eivät kasvata millään tavalla Kreikan takaisinmaksukykyä. Tämä tulee olemaan edessä myös Irlannin, Portugalin ja tulevien ongelmamaiden kohdalla, mikäli valittua politiikkaa jatketaan ja rahaliitto kestää Italian ja Espanjan rommaukset. Hauskaksi kuvion tekee se, että vakausmekanismien antamat hätälainat on luokiteltu AAA-tason luotoiksi, mutta mikäli ongelmamaiden määrä kasvaa merkittävästi, tuo luokitus ei voi säilyä, koska vakausmekanismien rahat tulee suoraan euromailta.

Pekka Raukko

Kiitos hyvästä vastauksesta.
Koko markkinamekanismi on minusta sairaalla tavalla labiili. Riski nostaa korkoa, jolloin riski nousee ja nostaa korkoa joka nostaa riskiä sillä seurauksella, että korko nousee...

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

EVVR:n voinee heittää tunkiolle. 9.6.2010 (huomioi vuosi) kirjoitin kommenttina Taloussanomien uutiseen näin:

"Seuraava isompi paukku lienee se, kun Gallian kukko rääkäisee eräänä aamuna falsetissa - kuten aiemmin arvelin - eli Ranska menettää tripla-A:nsa. Ennen sitä tässä varmaan on teatteriesityksessä pari ihastuttavaa kohtausta tiedossa, jossa hinataan päiväksi osakekurssit väliaikaisesti plussalle, jotta peli pysyy käynnissä.

No, voihan sitä toki olla sitä mieltä, ettei mikään uhkaa Ranskan luokitusta ja hourailu ongelmattomasta Euroopasta jatkuu kuten ennenkin. Siihenkin on syytä varautua, vaikkei se kovin todennäköiseltä enää vaikutakkaan."

http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2010/06/0...

Silloin oli jo hyvässä tiedossa, mihin sylttytehtaaseen jäljet johtavat. Yli vuoden ajan on tyhjää tölkkiä potkittu tiellä, mutta katu taitaa olla pian lopussa. Tuossa ajoituksessa huomaa, miten kalliiksi shorttaaminen sieltä asti olisi käynyt. Mutta myös osoitus siitä, ettei tässä ole toistaiseksi ratkaistu mitään kriisiä.

Parin tunnin päästä tänne Puheenvuoroon ajastin (12.8.2011 5:45) Ranskan pankkikriisin seuraukset.

Käyttäjän uskap kuva
Pasi Kortesuo

Erinomainen kirjoitus. Toivotavasti Vasemmistoliiton kansanedustajat ja erityisesti toimiva johto paneutuvat tähän huolella.

Käyttäjän veehoo kuva
Viljo Heinonen

Toimenpiteisiin pitää lisätä pankki-ja rahalaitostoiminnan täydellinen uudistaminen. Pankeilta pitää kieltää luotonlaajennus, mikä tarkoittaa rahan luontia tyhjästä siten, että annettu laina on pankille saatava, jonka se voi tuosta vaan lainata uudelleen ja taas uudelleen. Pankkien omavarausuusastetta poitää korottaa tuntuvasti. Futuuri- ja johdannaiskaupat on erotettava pelitoiminnaksi, jolle säädetään kohtuulisen korkea vero - vähintään 30 prosenttia.

Hannu Keränen

Eiköhän ne tuolla EU:ssa osaa itse analysoida ja tehdä päätöksensä, ei sillä kannata päätään vaivata, mutta ihan fiksua tekstiä ja kannattaahan sitä aivojaan harjoittaa, jos vaikka pääset EU-parlamenttiin tai vielä pidemmälle!

Käyttäjän veehoo kuva
Viljo Heinonen

EU:ssa on osattu synnyttää ja pahentaa nykyistä kriisiä. Se synnyttäminen hoidettiin siten, että EKP lainasi lähinnä saksalasille ja ransakalaisille pankeille katteetonta rahaa, jota nämä puolestaan jakoivat nykyisille velkamaille - voitolla tietysti. Lainoituksen ainoa raja oli ja on vieläkin lainanottajien maksukyvyttömyys. Sehän sieltä tuli vastaan ja muka yllätyksenä.

Kreikka otettiin mukaan rahaliittoon poliittisista syistä. Kuviteltiin, että se parantaa tapansa, vaan sepä pahensi tapojaan. EU:n kautta saatavaa rahotusta käytettiin häikäilemättä lähinnä varakkaiden kulutuksen lisäämiseen ja maataloustukien väärinkäyttöön, eikä EU:llla muka ollut tietoa, että näin menettelevät.

Ei ollut EU:lla tietoa siitäkään, että Irlanti käyttää saamaansa rahoitusta ylimitoitettuihin rakennusprojekteihin, Niin muuten tapahtui Espanjassakin. Irlanti oli olevinaan Euroopan taloustiikeri, kunnes totuus selvisi maksukyvyttömytenä.

Nyt samat herrat ovat ratkomassa itse aiheuttamaansa kaaosta. Ei tunnu uskottavalta.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

"Ne" eivät todellakaan ole "tuolla" EU:ssa. Kannatan kunnon vasemmistolaista federalismia, hyvä Antti.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Tärkeintä on suomalaisten nähdä, että maailma on muutakin kuin kuiviin imetty pieni Eurooppa Ruhrin alueineen ja palata omaan markkaan ja pian. Euraasiailaiset turkkilaisetkin alkaneet huomata tämän EU-kansojen yhteenliitoksen mahdottomuuden.

Käyttäjän veehoo kuva
Viljo Heinonen

Oman markkan haikailu perustuu lähinnä tietämättömyyteen. Euro on perustaltaan terve, vaikka osa sen piirissä olevista valtioista on hoitanut talouttaan kelvottomasti. Nämä pitää laittaa ojennukseen. Ellei se onnistu, ne pitää erottaa eurosta. Suomella ei ole mitään syytä palkata omaan pikkuvaluuttaan, joka on maailman keinotteljoiden pelikohde. Pitäisi muistaa, miten meille kävi 1990 -luvun alussa, kun 80-luvuln lopulla alkanut velkabuumi saavutti huippunsa. Ainakin minä haluan olla mahdollisimman kaukana sellaisista ajoista.

Tuomas Taivasaho

Oli se virallisen liturgian mukainen kovan markan politiikka tuskaaoli. Sen jälkeinen kellutus oli nousujuhlaa jolloin Nokiakin lähti nousukiitoon. Valuutan arvo oli taatusti oikea, kunnes euroon siirtyminen muutti kaiken.

Käyttäjän anttironkainen kuva
Antti Ronkainen

Markka ja rahapoliittinen suvereenius olisi järkevämpi ratkaisu kuin pysyminen nykyisessä systeemissä. Ongelma on, että ei ole prosedyyriä eurosta eroamiseksi eikä siitä erottamiseksi. Tilanne Suomessa on täysin eri kuin 90-luvun lamassa ja toistaiseksi Suomi on Itävallan, Hollannin ja Saksan ohella ainoat ylijäämämaat. Tilanteessa, jossa luotonluokittajat säätelevät käytännössä Yhdysvaltainkin finanssipolitiikkaa, kansallinen keskuspankki viimekätisenä luotottajana olisi parempi pelinappula kuin EKP, jolta on kielletty lainoittamasta suoraan valtioita.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Luulen, että EKP:n ja kansallisvaltioiden suhde on pakko järjestää joka tapauksessa uudelleen varsin pian.

Jari Jakonen

Häkkiin vaan! Mutta kuka?

Maksettu takaaja! Mikä ihana innovaatio. Instrumentti.

Ellei Mäkinen maksa velkaansa, astuu Nieminen sijalle. Nieminen suostuu 100 € korvaamiseen Mäkisen mahdollisen laistamisen varalta sillä, että hänelle maksetaan 0,5 € kultakin vastuuvuodeltaan.

Tässä siis swapataan eli vaihdetaan asioita, Mäkinen Niemiseen. Satasen kokoisesta summasta on kyse (credit); diili koskee laiminlyöntisattumusta (default). Eli siis credit default swap, CDS. Tänään näistä puhutaan Ranskan yhteydessä.

Investointipankit saavat tällaiset instrumentit väräjämään ja isoihinkin kaariin. 50 sentillä per vuosi Nieminen pysyy varalla maksaakseen Mäkisen velan tämän sortuessa konkurssiin. Mäkisen velkoja tavallisimmin ostaa tällaisen vakuutuksen Niemiseltä, hintaan siis 0,5 €.

Mutta pääsevät markkinoille muutkin, ihan asianosattomat. Nyt jos Mäkisen kyky hoitaa velkaansa alkaa horjua, niin 0,5 €:lla ostettu välipuhe alkaakin haista rahalta. Tämä swap alkaa olla arvopaperi.

Nieminen hätääntyy. Tähän saakka vuositolkulla hän tienasi 50 senttisiä tekemättä mitään, mutta nyt Mäkinen peijakas meinaa vajota defaultiin, laiminlyöntiin ja satanen (credit) pamahtaa Niemisen vastattavaksi!

Ekaksi Nieminen yrittää ostaa markkinoilta pois sopimuskirjat joissa hän olisi sen esittäjälle maksava 100 kun Mäkisen maksukyvyttömyys todetaan. No kukapa möisi enää 50 sentillä kun satasen vakuutuskorvaus alkaa häämöttää todennäköisenä Mäkisen ahdingon ihanasti syvetessä.

Ranskan veloista on lyöty tällaisiä vetoja. Velkojat ovat vakuuttaneet saamisiaan, samalla menettäen osan korkotuotosta, ja ihan ulkopuoliset rahanhaistajat ovat myös liikkeellä.

Viime kuussa 100 € mahdollista vakuutuskorvausta Ranskan polvilleen notkahtamisen varalta maksoi 0,6 eli 60 pistettä. Eilen hinta oli tuplat. Jos siis pari viikkoa sitten ostit ao. markkinapaikalta CDS:än eli maksoit jollekulle 60 senttiä "vakuutusmaksua", niin nyt siitä saa tuplahinnan eli Lallukat, osta markalla, myy kahdella.

Jos ja kun Ranskaa nyt kyseenalaistetaan ja epäillään sen luokitusta ynnä muuta, niin CDS:än hinta sen kun nousee. Ja jotkut korjaavat voitot vaikka siis mitään Ranskan laiminlyöntiä ei tapahtuisikaan, ja eihän sellaista tapahdu. Ja jos tapahtuisi, niin tuskin kaikki vakuutusta luvanneet kykenisivät puheitaan lunastamaan.

Kreikkaa alettiin horjuttamaan syksyllä 2009 huhuamalla ja vihjailemalla tilastovalheista, kaunotarpankkiireista, vekslaamassa lainoja vuokriksi ja ties mitä. Oli niistä Financial Timesissä ja WSJ:issa isoja juttuja. Jotkut pelurit patsastelivat nimilllään ja kuvillaan lehdissä. He olivat markkinakuri, miljoonansa ansainneita asiantuntijoita.

Nämä kärkimiehet nauttivat pelistä ja pelisilmästään. Häijymmäksi asia kääntyi kun isoissa rahayhtiöissä alettiin nähdä valtioissa ja verovelvollisissa riistaa korjata korkosatoa. Fed pitää nollassa eikä EKP nosta kylvettävän hintaa, mutta laihon arvo kohoaa valtiokonttoreille.

Alaluokan verot maksetaan yläluokalle kuten aina -sos.dem.keynesläistä välikautta- lukuunottamatta.

Vähempi koulukelpoinen voisi toivottaa pulan ja korttitalouden tervetulleeksi, olisi tasajako. Ihan virkakunnan ylläpitämä. Ei mitään Lontoon tai Manchesterin näytelmää jakaa kauppakama yön tunteina -aloitekykyisten riskiuskalikkojen kesken ja toimesta. Puille paljaillehan siinäkin jäisi meikänassu, kiltti lapasrahan hikouttaja. Että kortit vaan ja ilmiannot mustanpörssin varalle; rutkasti häkkiä sopeutumattomille.

http://mikamaailmaaliikuttaa.puheenvuoro.uusisuomi...

Jukka Sjöstedt

Radio-ohjelma Mikä Maailmaa Liikuttaa (Kuusela/Sjöstedt/Jakonen)
http://liikuttaa.ning.com/

Pohjan Akka

Suorastaan ihanaa, että täältä saa lukea hyvin perusteltua asiaa!

"Maksukyvyttömien valtioiden velka jatkaa siis kasvamistaan, minkä lisäksi tukipaketteihin liittyvät hevoskuurit ja valtion omaisuuden yksityistämiset leikkaavat ylivelkaantuneiden maiden bruttokansantuotetta kärjistäen yhteiskunnallisia ristiriitoja."

1990-luvun laman jälkeen EU:n tukipaketit olivat innovointi- ja kasvuruiskeita.
Nyt tämä puoli on laiminlyöty - kokonaanko? Suomessakin tämä kehitystyö korkeintaan puolitiessä samaan aikaan, kun eläkkeelle siirtyvien yrittäjien toiminnalle ei löydy jatkajia, mistä seuraa taloudellisen aktiivuuden alentumista ja arvonlisäverotulojen alentumista.

Tarkoittaako tämä kaikki sitä, että Eurooppa on menettänyt toivonsa?
Mitä vaikkapa Rooman klubi sanoo?
Tarvitaan poliitikkojen ulkopuolinen viisaiden (voi olla myös nuoria!) kerho antamaan ruiskeita.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Muuten: Pielessä oollaan, kun päivittäiset normaalit uutiset alkaa valuuttakurssien nousuilla ja laskuilla.. Voisiko talousuutiset erottaa kuten ennen? Näin ei lietsottaisi paniikkeja vaan elettäisiin vanhanaikaista elämää. Suurimmalla osalla kansasta ei kuitenkaan ole sijoituksia muualle kuin lähikauppaan.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Velkakriisi on politiikan kriisi. Ronkainen ja moni muu on esittänyt ja vaatinutkin kauaskantoisia toimenpiteitä ja ratkaisuja, vaikka mitään "prosedyyrejä" niiden toteuttamiseen ei ole. Kun päätösten valmistelu on EU:ssa salaista ja käytännössä kaiken tilinpidon ja demokraattisen valvonnan ulkopuolella, voidaan lähteä siitä, että kriisiä hoidetaan tästäkin eteenpäin random-kytkimellä. Periaatteella kuka on kenenkin kaveri ja mitäköhän lukee huomisessa lehdessä.

Demokratian eli nyt hätätilassa Euroopan Parlamentin tulisi kaapata valta. Ei siihenkään tietenkään mitään prosedyyriä ole : D

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

"Demokratian eli nyt hätätilassa Euroopan Parlamentin tulisi kaapata valta. Ei siihenkään tietenkään mitään prosedyyriä ole : D"

Niin. Se on sitä liittovaltiokehitystä.

Toimituksen poiminnat