Hohhoijaa, löysää läppää Heikkinen

  • Trickle down
    Trickle down

Kokoomuksen Henri Heikkinen kommentoi provokatiivista tekstiäni eurodarwinismista otsikolla Mikähän palkinto Antti Ronkaiselle? Heikkisen teksti on kommentoimisen arvoinen, koska sen avulla voidaan pureutua tarkemmin markkinaliberaalien käsityksiin julkistalouden hoidosta, kuplataloudesta ja Euroopan unionista. 


Heikkisen kaltaisten globaalin kapitalismin puolestajapuhujen kommenteissa valtiontalous sotketaan jatkuvasti yksinkertaistaviin oppikirjaesimerkkeihin yrityksistä ja kotitalouksista. Kuten Heikkisen taloustieteellinen analyysi osoittaa, tämä johtaa säännönmukaisesti herttaisiin, mutta järjenvastaisiin lopputuloksiin: Heikkinen suosittelee tosissaan tässä taloudellisessa tilanteessa koko Euroopan ottavan mallia Virosta ja Irlannista? Kenties Virolta mallia euroalueen korkeimmasta inflaatiosta ja Irlannilta euroalueen nopeimmasta velkaantumisesta kriisin jälkeen?

“Mitähän Ronkainen sekoilee? Ovatko valtion tulot vähentyneet esimerkiksi Suomessa ennen talouskriisiä?”

Viimeisten vuosikymmenten aikana osana Euroopan yhdentymistä Euroopan maat ovat lisänneet kilpailukykyään veroratkaisuilla, jotka ovat suosineet varakkaita ja suuryrityksiä. Yksittäisen valtion tehdessä pääomia houkuttelevia veroratkaisuja (ja poistaessa pääoman liikkumisen esteitä) se toki luo kilpailuetuja yksittäisille valtioille, mutta kaikkien seuratessa perässä pääoma voi nostaa entistä helpommin kytkintä ja jäljelle jää tilanne, jossa veroja kerätään kaikkialla vähemmän, mikä osaltaan lisää velkaantumispainetta. Tämä on kilpailua, jossa valtioita ajaa eteenpäin alituinen nollasummapeli.

Nyt olemme tilanteessa, jossa pääomien ja kilpailukyvyn menettämisen pelossa poliitikot eivät uskalla tehdä veroratkaisuja, jotka osaltaan hillitsisivät velkaantumispainetta. Kun valtioilla on tiukkaa ja kriisin takia joudutaan velkaantumaan entisestään, perusteettomat verohelpotukset tulisi nopeasti perua koko unionin alueella.

Esimerkiksi Yhdysvaltain (jonka veropolitiikkaa Eurooppa on kilpaa matkinut) valtionvelka kasvoi vuosina 1974-2007 8 biljoonaa dollaria, josta ⅜ on arvioitu johtuvan pelkästään yritysverojen laskemisesta vuosien 1973-1974 vallinneen keskimääräisen tason alapuolelle. Ranskassa verohelpotukset vuosina 2000-2010 ovat vieneet valtion kassasta yli 100 miljardia. Pelkästään kahden edellisen hallituksen suorittamat tuloverojen alennukset on vähentäneet Suomen tuloja yli kuudella miljardilla. Pirttilä ja Uusitalo toteavat raportissaan Veronalennukset vähentävät verotuloja: “voidaan tulosten perustella päätellä, etteivät veronalennukset maksa itse itseään takaisin.” Koska talousoppineiden kesken ei kuitenkaan edelleenkään ole konsensusta tämän verokilpailun tosiasiallisista kokonaisvaikutuksista, tätä debattia jatkettakoon hartaasti. 

“Etelä-Euroopan maissa on vuosikausia maksettu parempaa sosiaaliturvaa ja korkeampia palkkoja kuin mihin olisi sikäläisellä veronkantokyvyllä ja hallintokulttuurilla ollut varaa. Kreikka ja kumppanit ovat saaneet liian halvalla velkarahaa. Kreikka itse erikoistui lisäksi taloudellisten tunnuslukujensa väärentämiseen. Lienee jo ihan itsestään selvää, että jossain vaiheessa raja tulee vastaan. Kun markkinat sitten alkoivat, toki aivan liian myöhään, olettaa, että esimerkiksi Kreikka jonkinlaisella todennäköisyydellä tulee sortumaan velkataakkansa alle, tottakai riski hinnoitellaan sen mukaisesti.”

Kuten on osoitettu, julkinen kulutus suhteessa bkt:hen ei ylipäätään korreloi Euroopan valtioiden maksamien korkojen kanssa. Koska markkinat arvioivat koron jollain muulla perustein, on typerää vaatia valtioita säästämään julkisessa kulutuksessa velkaantumisen estämiseksi. Lisäksi julkisten menojen kasvu suhteessa bkt:hen on 1990-luvun alusta lähtien ollut unionissa suhteellisen vakaata. Kreikassa on toki ylilyöntejä, mutta miten sen kokoluokan talouden julkismenot voivat keikuttaa koko muuta Eurooppaa? Kolmanneksi, vaikka ennen kriisiäkin oltiin velkaannuttu, se on päässyt kunnolla käyntiin vasta kriisin puhkeamisen jälkeen. Vuosina 2007-2010 euroalueen keskimääräinen alijäämä kasvoi 0,6 prosentista 7 prosenttiin, velkaantumisaste samana aikana 66 prosentista 84 prosenttiin. Vaikka euroalueella oltiin velkaannuttu vakaussopimuksen salliman rajan yli ennen kriisiä, ongelmamaiden osalta pahin oli vasta edessä. Vuosina 2008-2011 Italian valtionvelka suhteessa bkt:hen kasvoi 105 prosentista 120 prosenttiin ja Kreikan velka 115 prosentista yli 140 prosenttiin. On päästävä kreikkalaisten syyttelystä keskusteluun niistä tosiallisista keinoista, joilla tämä velkaantuminen käännetään laskuun - ja tämä tuskin onnistuu ilman massiivisia velkojen uudelleenjärjestelyjä ja sijoittajavastuuta.

Eurokonsensus pyrkii kääntämään velkaantumisen laskuun tekemällä siitä laitonta. Komissio on vaatinut koko euroalueelle tiukempaa budjettikuria: vakaus- ja kasvusopimus kirjataan perustuslakiin, lipsuminen sanktioidaan, budjetit tarkastetaan jne. Hallitusten kontrollointia ja markkinoiden valtaa lisätään, kun vakaus- ja kasvusopimus halutaan täyttää ja euroalueen luottoluokitus säilyttää keinolla millä hyvänsä. 

Tällä hetkellä Euroopassa AAA-luokitus on mailla, joilla on ollut ylijäämäinen maksutase suhteessa muihin euromaihin. Luottoluokittajien ja markkinoiden hampaisiin ovat puolestaan joutuneet ne maat, joiden maksutase on alijäämäinen. Eurokonsensuksen mukaan alijäämästä tulee päästä eroon ilman että vahvojen valtioiden ylijäämään kiinnitetään mitään huomiota. Eurooppa on kuitenkin suhteellisen tasapainossa muiden talousalueiden kanssa, joten Euroopan yli- ja alijäämien tasapainohäiriöt ovat Euroopan keskinäisen kaupan tasapaino-ongelmia. Koska unionissa ei ole mekanismia, jolla tasoitettaisiin yli- ja alijäämät, maat joutuvat suorittamaan “vakautuksen” velkajarrulla ja automaattisilla sanktioilla, mikä ainoastaan syventää taantumaa. Niin kauan kuin eurojohtajat eivät tunnusta, että EU:n kaltaisessa talousliitossa toisen ylijäämä on toisen alijäämä, alijäämistä ei päästä eroon. Seikkaperäisemmin tähän voi tutustua esimerkiksi Jan Hurrin tuoreessa artikkelissa, jossa niin ikään mainitaan avaruusoliot.

Vyönkiristykset tuottavat kyllä säästöjä, mutta eivät lisää kysyntää. Siksi on epäselvää, miksi kataiset ja heikkiset haluavat espanjalaisten, italialaisten, portugalilaisten ja kreikkalaisten säästävän itsensä hengiltä? Suomesta viedään paljon tavaraa näihin maihin ja säästöohjelmat vähentävät myös kysyntää suomalaisille tuotteille. Mitä suomalainen vientiteollisuus hyötyy tästä? Suomen vienti on laskenut jyrkästi tänä vuonna: tammi-lokakuun tase oli 2,6 miljardia alijäämäinen, kun se vielä vuotta aiemmin oli ollut miljardin ylijäämäinen. Valtiovarainvaliokunnan mukaan Suomea uhkaa ensi vuonna taantuma, pankkikriisi, työttömyyden kasvu, kotimaisen kysynnän väheneminen ja sosiaaliturvamenojen paisuminen. On selvää, että budjettiriihessa hallitusta odottaa uudet leikkaukset ja veronkorotukset, mutta on epäselvää, miksi nykyisessä tilanteessa, jossa suomalaiset yritykset ovat yhä enemmän kotimaisen kysynnän varassa, jatketaan kysynnän tietoista laskemista? Mitä hyötyä “vakauttamisesta” on suomalaisille yrittäjille? Miksei Suomen talous ole vaaliteema presidentinvaaleissa? 

“Ronkainen väittää, että ‘julkiset investoinnit koulutukseen, tutkimukseen, terveydenhuoltoon ja infrastruktuuriin edistävät talouskasvua’. Juurikin nykyinen velkakriisi osoittaa sen, että velkarahalla keinotekoisesti pumppaamalla saatu nousu on pelkkää kuplaa.”

Kuplista puhuttaessa toivoisi reaali- ja finanssitalouden kuplien jäsentyneempää erittelyä. Julkisella ja yksityisellä velkaantumisella, kuten myös julkisella ja yksityisellä kuplalla on ero. Julkinen velkaantuminen ei ole ylläpitänyt mitään “kuplaa” Euroopassa, lähinnä pyrkinyt pitämään hyvinvointivaltiota pystyssä ja talouden rattaita toiminnassa. Kun Suomi vielä saa suhteellisen halpaa velkarahaa, tulisi sitä käyttää työllisyyden ja kysynnän kasvattamiseen, eikä harjoittaa eurokonsensuksen vakauspolitiikkaa, jossa säästöjä tehdään toisella kädellä samalla kun toisella kädellä velkaannutaan entistä nopeammin. Kriisin alettua mitään tällaisia “kuplaan” perustuvia investointihankkeita työllisyyden lisäämiseksi ei kuitenkaan olla käynnistetty. 

Sen lisäksi, että valtiot ovat velkaantuneet, tulee myös huomioida yritysten ja kotitalouksien velkaantuminen. Velkaantumisen kasvu on paisuttanut finanssisektoria, kun velkoja on niputettu uusiksi sijoituskohteiksi, johdannaisiksi. Toisin kuin julkinen velka, yksityinen velka on luonut valtaisan varallisuusarvojen (asunnot, osakkeet, johdannaiset) kuplan, jonka räjähtämistä nyt koitetaan estää. Pelkästään euromaat, Euroopan keskuspankki ja IMF ovat haalineet 1,7 biljoonaa euroa uuden finanssikriisin ehkäisemiseksi. Kuvion tekee entistä hauskemmaksi se, ettei yhdelläkään euromaalla ole sukanvarressa esimerkiksi ERVV:lle takaamiaan rahoja, joten mikäli riskit realisoituvat, valtioiden tulee lainata nämä rahat markkinoilta.

Koko kriisipeliä ollaan pelaamassa EU:ssa pankkien taskuun - teollisuuden, julkisen sektorin, pk-yritysten, työntekijöiden, nuorten ja eläkeläisten kustannuksella. Tämä käy päivä päivältä selvemmäksi!

“Seuraavaksi Ronkainen väittää, että eurokonsensukselta puuttuu makropoliittinen ymmärrys, ja seuraavassa virkkeessä sanoo Euroopassa olevan ”maailman suurimmat ja suhteellisen suljetut sisämarkkinat”. Yhteenlaskettuna suurimmat ehkä, mutta suhteellisen suljetut? Millä mittarilla? Sano se niille Venäjän, USA:n ja Kiinan kanssa kauppaa käyville. Olemme koko ajan matkalla kohti globaalia vapaakauppaa. Fyysisestä sijainnista johtuen yleensä tärkeimpiä asiakkaita ovat naapurimaat, eivät varsinaisesti juuri EU–maat.”

EU on talousliitto, jonka pyrkimyksenä on pääomien, tavaroiden, palveluiden ja ihmisten mahdollisimman vapaa liikkuvuus unionin alueella. EU on toki globaali toimija, mutta unionimaiden ensisijaisia kilpailijoita ja asiakkaita ovat toiset unionin maat. Tämä jo ihan fyysisestä sijainnista johtuen. Globaalin vapaakaupan puolestapuhujilta tuppaa usein unohtumaan, että kapitalismissa valtiot joutuvat järjestämään institutionaalisesti markkinatalouden puitteet. EU:n tasolla tämä pääomien, tavarain, palveluiden ja ihmisten vapaa liikkuvuus koskee ensisijaisesti jäsenmaita. Erityisesti vapaus koskee pääomien liikkeitä ja finanssipalveluiden tarjoamista.

Tähänastisesta kriisinhoidosta voidaan päätellä, että EU:n on poliittinen projekti, joka on päättänyt pelastaa pankit ja uhrata hyvinvoinnin. Oleellista ei ole kiistellä yksittäisistä korrelaatioista, miten pääomaveron lasku tiettynä aikana jossain on tehnyt sitä ja tätä vaan katsoa, mitä Euroopan alueella harjoitettu finanssipolitiikka yhdistettynä Euroopan keskuspankin harjoittamaan rahapolitiikkaan on saanut (ja tulee saamaan) aikaiseksi. 

Nykyisen järjestelmän eloonjäämiismahdollisuudet ovat heikot, mikä avaa poliittista liikkumavaraa kriisin vaihtoehtoisille ratkaisuille. 

Toisin kuin Heikkinen väittää argumenttini eivät nojaa mututuntumaan vaan suomalaisten ja kansainvälisten talouslehtien seuraamiseen sekä talouskriisiä käsittelevään tutkimukseen, josta olen ollut toimittamassa kirjaa Kurssi kohti konkurssia - talouskriisin syyt ja seuraukset. Teos ilmestyy ennen joulua ja sen voi ennakkotilata pukinkonttiin täältä

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

"valtionvelka kasvoi vuosina 1974-2007 8 biljoonaa dollaria, josta ⅜ on arvioitu johtuvan pelkästään yritysverojen laskemisesta"

Tähän tiivistyy Ronkaisen ajattelutavan virheellisyys. Tai jos ei ihan virheellisyys, sillä mielipidekysymyksiähän nämä loppujen lopuksi ovat, niin eroavaisuus Heikkisen ajattelutapaan verrattuna. Jos nimittäin ehdoton lähtökohta on se, että valtio ei missään olosuhteissa ikinä voi karsia toimintojaan ja supistaa budjettejaan, niin sitten tietysti noin voidaan sanoa.

Heikkisen lähtökohta oli käsittääkseni se, että valtio mitoittaisi menonsa tulojensa mukaan, jolloin velkaantumistakaan ei tarvita. Ronkainen ilmeisesti haluaa mitoittaa tulot menojen mukaan, ja senhän velkaantuminen tietysti hetkeksi mahdollistaa. Vanha kansa kutsui Ronkaisen lähtökohtaa "hulluksi mieheksi Huittisista".

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Jani Korhonen kirjoittaa:

"Heikkisen lähtökohta oli käsittääkseni se, että valtio mitoittaisi menonsa tulojensa mukaan, jolloin velkaantumistakaan ei tarvita."

Pitäisikö yksityisten yritysten perustaminen vastaavasti kieltää, ellei yrittäjä pysty pistämään firmaansa pystyyn ottamatta lainaa?

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Nyt en ihan seuraa perässä ajatuksenjuoksussasi. Miksi ihmeessä pitäisi kieltää? Totta kai yritys voi ottaa velkaa niin paljon kuin joku sille sitä myöntää. Mutta jälkeen päin se ei voi sanoa, että (mahdollinen yli)velkaantuminen oli kuluttajien syytä, kun mokomat ostivat niin vähän firman tuotteita. Kyllä se on ollut ihan firman omaa syytä aivan samoin kuin valtionkin velkaantuminen on ihan sen omaa syytä, eikä veroasteen muutosten.

Käyttäjän anttironkainen kuva
Antti Ronkainen

"Menojen mittaaminen tulojen mukaan" tässä vaiheessa kriisiä on myöhässä aloitettu ristiretki, jolla ei ole kovin suuria mahdollisuuksia onnistua. Kun taantuma pahenee ja kun sijoittajavastuu sekä velkojen uudelleenjärjestelyt on poissuljettuja vaihtoehtoja, ongelmamaiden velkaantumista on vaikea saada kuriin. Lisäksi AAA-luottoluokituksen maat velkaantuvat ja niidenkin luokituksiin kohdistuu paineita. Jos kriisiä haluttaisiin ratkaista nopeasti lainsäädännöllisesti, budjettikurin ja velkajarrun sijaan tulisi muuttaa Euroopan keskuspankin mandaattia ja säännellä keinottelua niin ettei pankkisektori pääsisi ylikuumenemaan kuten nyt on käynyt. Mitä tulee valtion budjettien supistamiseen ja toimintojen karsimiseen niin valtion ei lähtökohtaisesti tulisi tehdä montaakymmentä vuotta perätysten veroratkaisuja, jotka painostaa valtioita osaltaan velkaantumaan. Velkaantuminen ei sinällään ole valtiolle ongelma, mutta velkaa voitaisiin käyttää paljon järkevämmin kuin nykyisessä rakenteessa joudutaan käyttämään.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Minusta ei ikinä ole liian myöhäistä alkaa elää tulojensa mukaan. Mitä myöhemmin sen tekee, sitä suuremmat vahingot on ehtinyt aiheuttaa, mutta jossain vaiheessa niin on suorastaan pakko tehdä.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Tästä Ronkaisen kommentista käy hyvin esille vasemmiston perinteinen tietämättömyys ja piittaamattomuus taloudenpidon perusteista. Menot tulojen mukaan ei kiinnosta lainkaan, kun "velkaantuminen ei sinällään ole valtiolle ongelma."

Ronkaisen ainoa lääke näyttäisi olevan "säännellä keinottelua." Kohta pitäisi jo tajuta, että velkavaltiot ovat itse luoneet velkamarkkinat ja keinottelevat siellä veronmaksajien biljoonilla. Vieläkö pitäisi veroja nostaa, että ronkaiset saisivat heitettyä lisää rahaa Goldman Sachseille?

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Valtioilta ja kunnilta pitäisi ottaa pois velkaantumisoikeus ja korvata se valtion rahanluontioikeudella. Inflaatiorahoitus ei ole niin salakavalaa kuin valtion velkaantuminen, koska hintojen nousu tapahtuu lyhyemmällä aikavälillä ja aiheuttaa närää kansalaisissa. Juuri tämän takia inflaatiorahoitus johtaisi kestävään taloudenpitoon, koska hallitukset eivät uskaltaisi turvautua liikaan rahanpainamiseen köyhien ja palkkatyöläisten vihan pelossa.

Verotuksella ja inflaatiolla valtio hoitakoon menonsa, ei velalla.

Käyttäjän elepomaki kuva
Elina Lepomäki

Ronkaisella on ensimmäisessä Heikkisen väitteen kumousyrityksessään looginen ristiriita. Hän toisaalta tiedostaa, että veroratkaisuilla - alhaisemmalla verotuksella - voi houkutella pääomia ja luoda kilpailuetua (kappale joka alkaa "Viimeisten vuosikymmenten aikana") mutta kuitenkin väittää että veronalennukset ovat vieneet verotuloja maiden kassasta (viimeinen kappale).

Eli kumpi?

Käyttäjän anttironkainen kuva
Antti Ronkainen

Kyseessä on looginen ristiriita, jos kuvittelee valtiontaloudet toisistaan erillisiksi ja kilpailuedut ajallisesti muuttumattomiksi. Kun kaikki valtiot kilpailevat pääomia houkuttelevista veroratkaisuista, ajoittain saavutetut kilpailuedut häviävät ajan mittaan. Veroja on alennettava lisää investointien houkuttelemiseksi, jotta pysyttäisiin ylipäätään kilpailussa mukana. Tämä kilpailu vähentää pitkällä tähtäimellä väistämättä koko systeemin tasolla niitä tuloja, joita valtiot varakkailta ja suuryrityksiltä keräävät.

Taneli Tikka

Eli vastaat sanomalla "kilpailun luonne on jatkuvaa kilpailua"? - tämä ei juurikaan vastaa esitettyyn kysymykseen. Suomi kisaa globaalisti; ei ainoastaan EU maita vastaan vaan kaikkia muita maita ja alueita vastaan. Kilpailussa myöskään kilpailutekijöinä ei suinkaan ole ainoastaan veroratkaisut tai verotukset taso, vaan valtavasti muita tekijöitä - joille vieläpä jokainen eri maita ja alueita kilpailuttava antaa oman preferenssinssä eri painoarvolla. Toinen painottaa loistavaa aurinkoista ilmastoa, kolmas autoverotusta, neljäs asuntoverotusta, viides hyvää ruokaa ja kulttuuria. Yrityksen verotuksessa niin ikään infrastruktuurin taso, soveltuvasti koulutetun ihmispääoman saatavuus ja muut tekijät vaikuttavat erittäin merkittävästi sijainnin valintaan.

Valtioiden välinen kilpailu on tavattoman hyvä asia ja johtaa pelkästään hyviin lopputuloksiin jossa kokonaisuutta optimoidaan tehokkaammin. Pääongelma on että kilpailua ei tapahdu mitenkään tarpeeksi ja valtioiden välisestä kilpailusta puuttuu kokonaan startup -valtiot jotka täysin uusina instansseina säännöllisesti ilmestyisivät kartalle mukaan täysin erilaisia sosiaalisia- poliittisia- ja taloudellisia malleja kokeillen ja tarjoten. Vasta todella aktiivisten startupvaltioiden toimesta valtioiden välinen kilpailu voisi mitenkään olla aidomman suuntaista. Tähän ei tietenkään päästä koska valtio ja valtiovalta on teollisuus. Sillä tehdään paljon rahaa ja se sisältää merkittäviä intressejä - jotka eivät toimi vapaan markkinan sääntöjen mukaan, vaan nepotististen interventioiden ja regulaatioiden suojaamien mekanismien mukaan. Tästä syystä valtioteollisuus on monopolien keskenäistä peliä ja startupvaltiot on tarkoituksella estetty.

Käsityksesi siitä että valtio voi ylipäätään "hävitä verotuloja" on pöyristyttävä. Valtioilla ei ole, eikä voi olla, omaa rahaa - vaan raha tai muu omaisuus on aina kansalaisten rahaa tai omaisuutta. Valtio ei voi lähtökohtaisesti koskana menettää mitään kun lähtökohta on aina tilanne vailla omaisuutta ja vailla varallisuutta. Verotuksessa yksityiset kansalaiset menettävät yksityistä omaisuuttaan ulosmittauksen kautta valtion käyttöön - tämäkään ei tee omaisuudesta loppujenlopuksi valtion omaisuutta vaan edelleen kansalaisten omaisuutta. Ei valtio voi koskaan hävitä verotuloja, se voi vain ulosmitata niitä itselleen käyttöön yksityisestä omaisuudesta, siksi aikaa kun onnistuu pitämään valtaa alueellaan (yleensä lähinnä väkivaltamonopolin keinoin).

Yleisesti argumentaatiosi on heikkoa, loogisesti ristiriitaista kehäpäätelmää, perustuen lähtökohtaisesti erheellisiin olettamuksiin. Heikkisen tekstin kuin laittaa tämän tekstisi vierelle niin ei ole epäselvää kuinka selvin sävelin Heikkinen argumentin voittaa puolelleen.

Petteri Sahinjoki

Lainaus eräältä toiselta tunnetulta blogistilta:

"Ongelma on rahan syntymekanismi. Kaikki muu on vain oiretta tästä. Paranna sairaus ja oireet katoavat."

Olisiko jo aika nähdä metsää puilta, ja alkaa puhua itse asiasta ?

Tuosta mekanismista johtuu mm. tämä järjetön johdannaiskupla.

http://www.taloussanomat.fi/img.php?f=Rahoitusjarj...

Tästä unesta on herättävä, tai tämä johtaa meidät perikatoon.

Käyttäjän jou kuva
Juhani Slim

"Globaalin vapaakaupan puolestapuhujilta tuppaa usein unohtumaan, että kapitalismissa valtiot joutuvat järjestämään institutionaalisesti markkinatalouden puitteet."

En tiedä mitä kapitalismilla tarkoitat, koska sanana sitä käytetään nykyään niin monessa eri yhteydessä, mutta oletan että tarkoitat markkinataloutta.

Valtiot eivät järjestä mitään tarpeellisia puitteita mitä ei ilman valtion väliin puuttumista olisi muutenkin järjestetty. Sillä valtio rahoittaa toimintansa verorahoilla, verorahat se kerää markkinoilta. Valtio kohdistaa palvelut suunittelun kautta ja suunnittelu maksaa. Vapaassa markkinataloudessa suunnittelun korvaa hintaviestit, joiden mukaan toimijat voivat arvioida erinäisten palvelujen ja tuotteiden tuottamisen järkevyyttä. Vaikka valtiolla olisi viisi tusinaa Einsteinin tasoisia ajattelijoita suunnitelemassa, se ei koskaan kykene toteuttamaan puitteita niin tehokkaasti kuin vapaat markkinat olisivat ne toteuttaneet.

Lisäksi on huomion arvoista, että markkinoilla elannon ansaitakseen tulee tuotaa markkinoille jotain vastineeksi. Valtiolla on laillinen verotus oikeus, eikä kukaan aktiivisesti valvo, tuottaako se markkinoille jotain. Esimerkiksi valtion byrokraatit ovat kansantaloudelle täysin turha kuluerä, sillä he eivät tuota mitään sanottavaa hyötyä muille markkinoilla toimiville yksilöille.

Pointtina oli, että markkinatalous ei tarvitse valtion suunnittelua puitteiden luomiseen!

Käyttäjän plommer kuva
Raoul Plommer

Eh. "Mutsis on!"

Heti ensimmäinen Ronkaista vastaan tähdätty kirjoituksesi suorastaan vilisi henkilöön kohdistuvaa hyökkäystä. Uusi otsikkosi on näköjään uusi rimanalitus.

Tällaista linjaa kun jatkaa tarpeeksi niin uskottavuutesi rapisee sitä tahtia että alan vakavasti harkita kirjoituksiesi täydellistä ylenkatsomista - se ei varmaan ollut tarkoituksesi?

Hedelmällisempää olisi miettiä sopivaa ratkaisua yli puoluerajojen eikä alkaa nokittelemaan sillä, kuka on pätevämpi talousanalyytikko - sanoisin että voittajan merkki on usein hänen tiukasti asiassa pysyminen. Tässä sinä olet tällä kertaa epäonnistunut surkeasti.

Toimituksen poiminnat